Peruskurssi tukee hyvää itsetuntoa.
Seuran varapuheenjohtaja Mika Nurmi rauhoittaa kurssilaiset judotervehdykseen. Muutamaa ikiliikkujaa vähän naurattaa, kun polvistuneena oleva jono tekee näyttävän kumarruksen. Hieno hetki Kurikan Seibukan-salilla, jonne lukuisat lajiin hurahtaneet ovat vuosikymmenten ajan säännöllisesti palanneet.
– Judo on elämäntapa. Kun sen hienouden oivaltaa, on itsestään selvää, että käyt säännöllisesti treeneissä. Harrastuksesta tulee henkireikä, sillä tatamilla unohtuvat kaikki siviilipuolen asiat, Mika vakuuttaa.
Peruskurssilla on 15 alakoululaista, joista kaksi on tyttöjä. Pääkouluttajana toimiva Mika kertoo, että judoharrastuksen pariin tulevat tytöt ovat rohkeita, he uskaltavat kamppailla tasavertaisesti poikien kanssa.
Mitä judo oikein opettaa lapsille? Vai onko se vain hauska tapa purkaa energiaa?
– Harjoituksissa leikitään paljon, mutta samalla opitaan myös elämisen taitoja. Judo opettaa tärkeää taitoa, häviämistä. Kokemuksesta voin kertoa, että useiden hävittyjen kamppailujen jälkeen tulee aika, jolloin voittoja alkaa pikkuhiljaa tulla häviöitä enemmän, 14-vuotiaana lajin pariin tullut Mika sanoo.
Judo opettaa myös heittäytymiskykyä. Kamppaillessa on osattava antaa vastustajalle mahdollisuus tehdä näyttäviä heittoja. Jos kumpikin seisoo tatamilla kädet suorina, se ei kehitä ketään. Harjoituksissa taidolla tehdyt liikkeet kehittävät molempia, myös sillä hetkellä heikompaa vastustajaa.
Kurssilaiset etenevät pareittain jonossa ja lentävät vuorotellen lattiaan. Näkyy, että oikeanlaista kaatumista on opeteltu. Mitenkäs itsepuolustustaito, kuinka se tässä lajissa kehittyy?
– Itsepuolustustaidot vahvistuvat vasta, kun on harrastanut lajia pitemmän aikaa. Sitä ei vielä peruskurssilla opi, mutta myöhemmin taito menee selkäytimeen.
– Toisaalta jo peruskurssi tukee hyvää itsetuntoa. Kun on harjoituksissa ollut matolla alimpana, tietää että sieltä voi päästä ylös. Ei ehkä mene niin helposti paniikkiin, jos tulee todellinen hyökkäystilanne, Mika pohtii.
Kaupunki tukee
harjoitustilalla
Seuran puheenjohtaja Jukka Peltomäen elämään judo on kuulunut jo 40 vuotta. Tuona aikana hän on nähnyt lajin suosion nousuja ja laskuja. Merkittävä juttu oli, kun seura sai 1990-luvun lopussa kaupungilta oman tilan harrastusta varten.
– Ei tarvitse enää joka kerta kantaa mattoja paikoilleen ennen harjoituksia. Se helpottaa varsinkin junioritreenien vetäjiä, hän kehuu.
Tällä hetkellä seurassa on viitisenkymmentä aktiivista harrastajaa. Harrastus maksaa vain 128 euroa vuodessa, josta 50 euroa jää kotiseuraan. Kulu kattaa liiton kilpailulisenssin ja vakuutuksen.
Toimintaa pyörittää seitsemän hengen porukka. Seuran vanhimpiin kuuluva sensei, opettaja Hiro Tanayama, on ollut pitkäaikainen sihteeri ja rahastonhoitaja, nykyään tehtävää hoitaa Juha Murtomäki. Hiro kertoo, että laji opettaa kunnioittamaan hyviä elämänarvoja ja yhteiskuntaa. Judo on myös sosiaalinen laji, harjoitteluun tarvitaan aina kumppani.
Entäpä pienet judokat, mitä he miettivät kamppailulajista? Yhdeksänvuotias Miko Kandolin ja pari vuotta nuorempi Miro Autio heittelevät toisiaan tatamiin tottuneen oloisesti. Välillä pojat pyörivät pitempään toistensa kimpussa ja kumpaakin naurattaa.
– Iskä sanoi, että menetkö judoon. En meinannut aluksi suostua, mutta sitten päätin kokeilla, Miko toteaa.
– Meidän äitikin on harrastanut judoa, Miro jatkaa.
Pojat kertovat, että parasta harrastuksessa on kaverit ja se, että saa tehdä heittoja, sidontoja ja kaatumisia. Hauskinta on se, kun leikitään Bulldogia, ennen vanhaan Mustamies-nimistä leikkiä.