Muistan, kuinka lapsuudessani kuvittelin Kaksipa poikaa Kurikasta -laulun kertovan meidän perheestämme. Minulla on kaksi veljeä ja olin se laulun kohisevan kosken rannalla oleva punaposkinen tyttö.
Olen varmaan Kurikan ensimmäisiä luomulapsia, opettaja isäni Esa Ristilä viljeli luomutilaa Kurikan Myllykylässä. Haimme jauhot myllystä, jota pyöritti todella pieni mies. Luulin, että hän oli oikea tonttu, sellainen myllyssä asuva salaperäinen taruhahmo.
Lapsuuteni oli täynnä tarinoita. Suuri osa niistä koski vuonna 1935 perustettua Teuvan Lakkitehdasta. Edustan lakkitehtailijoita neljännessä polvessa. Parhaimpina aikoina lakkitehdas työllisti noin 120 henkilöä. Muutenkin tällä alueella oli paljon vaatetusteollisuutta.
Merkittävin vaikuttaja urallani on ollut paappani Antero Saksa.
Merkittävin vaikuttaja urallani on ollut paappani Antero Saksa. Hänen opissaan olen kasvanut hattujen maailmaan. Pääsin jo 1990-luvun alussa 12-vuotiaana Vatevan muotimessuille, jossa eivät vielä laman jäljet näkyneet. Muotinäytökset olivat nuorelle tytölle lumoava kokemus, kaikki oli viimeisen päälle valoineen ja musiikkeineen.
Paapan näkemys hatuista oli valtava. Hän on toiminut 67 vuotta alalla. Sain jo 14-vuotiaana ammattilaisen tapaan esitellä mallistopalavereissa ideakarttoja, suunnitella hattumalleja ja osallistua kankaiden ostamiseen ja valmiiden hattujen markkinointiin. Jouduin useasti perustelemaan hyvinkin tarkkaan, miksi juuri tällaisen hatun pitäisi nähdä päivänvalon. Paappa kuunteli, kyseli ja antoi hyväksynnän.
Hattujen valmistaminen on tarkkuutta vaativaa työtä. Esimerkiksi valmiiden hattujen pakkaaminen, siinä on aivan oma tekniikkansa. Nykyäänkin kun pakkaan hattua, kuulen yhä päässäni paapan tiukat ohjeet. Sotkuisen hattulaukun kanssa ei myyntireissulle lähdetä.
Kolme ammattia
Minulla on kolme ammattia; design- ja businessala, taiteilija ja opettaja. Opinnot aloitin Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, josta jatkoin tekstiilialan opintoihin Lapin yliopistoon. Opiskelin estetiikkaa Helsingin yliopistossa ja businesstaitoja Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Vaasan avoimessa yliopistossa. Tampereella olen suorittanut avoimen yliopiston opintoja kasvatustieteissä ja opettajan pedagogiset opinnot.
Sydämeltäni olen taiteilija. Luon tekstiilitaideinstallaatioita ja suunnittelen hattujen lisäksi myös valaisimia ja kirjoitan runoja. Isoäitini Terttu Ristilä oli aktiivinen runonlausuja, hän täytti elämäni runoudella. Koen, että runot vain pulpahtelevat sisältäni, niin paljon olen saanut niitä perimässäni.
Opettajan töitä olen tehnyt viisi vuotta eri oppilaitoksissa Sedun eri yksiköissä, Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistossa ja steinerpäiväkodissa. Olen opettanut muun muassa taideaineita, kulttuurikasvatusta ja yrittäjyyttä.
Kun riski pienentyy, onnistumisprosentti kasvaa.
Sitten on tämä businessjuttu. Perustin yrityksen reilu vuosi sitten ja ostin sukuni maineikkaan Tella-tuotemerkin. Jatkan omalla tavallani perinteikkään Teuvan Lakkitehtaan elämää. Tella Oy tulee olemaan kansainvälinen toimija, ensimmäiseksi suuntaan Saksaan. Siellä arvostetaan suomalaista muotoilua, luotettavuutta ja ekologisuutta. Olen jostain syystä lapsesta asti tykännyt saksalaisista, meillä oli heitä usein kylässä.
Businessmaailman symbolina on naisilla korkokengät, ne kuvaavat erinomaisesti kovaa maailmaa. Mutta kun on korkkarit jalassa, pysyy hiukan maanpinnan yläpuolella ja kestää paremmin. Lattiatasossa puristuisi helpommin. Tykkään eteläpohjalaisesta mentaliteetista, täällä ihmiset tykkäävät rohkeasti omista tekemisistään. Se ei ole itserakkautta, vaan aitoa ylpeyttä kyvyistään.
Olen hakenut Suupohjan kehittämisyhdistykseltä EU-hankerahoitusta, sen avulla pystyn ottamaan rohkeampia kehitysaskeleita yritykseni kansainvälistymisessä. Kun riski pienentyy, onnistumisprosentti kasvaa. Jos kaikki menee hyvin, niin tulevaisuudessa pystyn työllistämään useita luovan alan ammattilaisia ja pakkaajia täällä Kurikassa.
Ekologista elämää
Perheeseeni kuuluu kuusivuotias poika, yhdeksänvuotias tytär ja aviomies Leo Lönnroth. Hän on ammatiltaan koristeveistäjämestari ja perinnerakennusurakoitsija. Asumme Kurikan keskustassa vuonna 1906 rakennetussa hirsitalossa. Tämän ”kätilön talon” entiset asukkaat ovat auttaneet suuren määrän kurikkalaisia maailmaan.
Ostimme talon vuonna 2010 ja olemme kunnostaneet sitä pala kerrallaan. Talo on remontoitu kestämään toiset sata vuotta. Arvostamme ekologista elämää, meille hirsitalo on satsaus terveyteen. Lämmitämme taloa kolmella kaakeliuunilla. Joskus emme ehdi tarpeeksi lämmittämään ja silloin tapaamme sanoa, että onpas ihanan raikasta.
Kurikka on hyvä paikka lapsiperheelle. Paljon harrastusmahdollisuuksia, liikuntapaikkoja ja hyvät leikkipuistot. Asumme keskustassa, joten meillä ei ole kotieläimiä, mutta onneksi lapseni pääsevät usein mummolaan Myllykylään. Olen suunnitellut, että sinne voidaan seuraavana kesänä perustaa pieni kanala, samoin ehkä pari lammasta pihamaalle, kuten silloin kun olin lapsi. Luomuruokaa perheessäni syödään edelleen. Kurikan kaupoissa on hyvät valikoimat luomua ja luomuruokalaatikon tilaan lähituottajilta joka toinen viikko.
Vaalin ekologisuutta myös työssäni. Käytän mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja, laatukankaita Italiasta, Ranskasta ja Suomesta. Pakkauksemme ovat kierrätettäviä. Ammennan sukuyrityksemme perinteistä, mutta rakennan tulevaisuutta. Hatut ovat nyt hyvässä nosteessa erityisesti miesten keskuudessa. Ensimmäinen pipopäässä-sukupolvi on kasvanut aikuiseksi ja haluaa laatuhattuja. Mainoskuvissamme näkyy lakeusmaisemaa ja kansallispukujen asusteita, kuten esimerkiksi liivejä. Haluan viedä maailmalle hattujen lisäksi myös palan eteläpohjalaisuutta.
