– Kun vanhaan taloon lisätään jotain, sen pitäisi olla sellaista, minkä seuraava polvi voi halutessaan helposti poistaa, arkkitehtina ja sisustusarkkitehtina toimiva Hanna Ranto korostaa.
Hirvijärvellä sijaitsevaa Asu&Elä-tapahtuman kohdetta, Hanna Rannon sukutaloa, on kunnostettu tällä ajatuksella jo pitkään. Hanna muistaa, kuinka 1970-luvulla pikkutyttönä isä kantoi hänet olkapäillään metrinpituisten nokkosten valtaaman pihamaan läpi taloon. Kauan asumattomana ollut äidin sukutila kaipasi kipeästi uutta mahdollisuutta.
– Ensimmäisen kesän äiti pesi kattoa. Kyllä siinä oli kyläläisillä ihmettelemistä, kun Jyväskylässä asuneet vanhempani ryhtyivät monen mielestä purkukuntoisen talon kunnostustöihin.
Hannan vanhemmat toimivat ajan henkeä vastaan ja kunnostivat talon perinteisin menetelmin. Tytär uskoo, että talo merkitsi heille pohjalaista identiteettiä ja kotiseutua, josta he olivat muuton takia joutuneet luopumaan.
Hän on jatkanut miehensä Kai Limingojan kanssa talon ylläpitämistä. Pari vuotta sitten remontoitiin keittiö. Myös vessa on uusi ja talon pinta on saanut suojaavan punamultamaalikerroksen. Seuraavana on vuorossa kattoremontti, joka alkaa 9.–10. syyskuuta järjestettävän Asu&Elä -tapahtuman jälkeisenä päivänä.
Tarina kuin helminauha
Pohjalaistalon sisustamisessa talon oma tarina on keskiössä, ja asukkaat muodostavat tuota tarinaa suojaavan kehän.
– Nykyisestä asukkaasta tulee osa vanhan rakennuksen sisältämän kertomuksen pitkää helminauhaa, eikä kertomus toivottavasti lopu heihin. Mitä alkuperäisempi on talon sisusta, sitä vahvemmin tarina vie mennessään. Tarinaa ei yleensä tarvitse etsiä kauhean kaukaa. Talo kertoo kuulijalle tarinansa ihan itse, kun sitä pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan.
Mutta millaisia ovat tarinat, jota pohjalaistalon omistaja rakennuksensakanssa yleensä kertoo?
– Joku haluaa osoittaa, miten hyvin osaa talonpoikaisen rakentamisen historiaa ja kaivaa esiin rakennuksen alkuperäisen rakentamisajankohdan. Toinen taas voi haluta näyttää, miten hyvin saa viimeisimmät trendit istutettua interiööriin. Kolmas rakentaa itselleen mahdollisimman mukavan pesän, eikä halua vaivata päätään turhilla huolilla.
– Kaikille näille on toki tilansa vanhaa taloa sisustettaessa, kunhan muistaa pääasian: älä poista asioita, joita et saa takaisin, äläkä lisää asioita, joita on myöhemmin vaikea poistaa, Hanna korostaa.
Heidän perheen talossa perinnerakentaminen on kunniassa, mutta nykyajan mukavuuksillekin on sijaa. Tuvassa on rumpusetti sulassa sovussa kangaspuiden kanssa – muusikkomies kehuu talon akustiikkaa loistavaksi.
Vanhassa talossa on myös tilaa harrastaa eri tavoin kuin nykyasunnoissa. Kai on järjestänyt siellä kesäisin vanhojen ystäviensä kanssa musiikkileirin, jossa rummut ja kitarat laulavat. Vaimo tapaa kesäisin kutsua ystävänsä kuvataideleirille. Tämän kesän taidetta on Asu&Elä-tapahtumassa esillä Färit sekaisin -näyttelyssä.
Uusi perheenjäsen – uhka talolle?
Vanhan talon vaaran paikka on usein, kun uusi vävy tai miniä muuttaa sinne. Tuo on luonnollista, sillä kotiutuakseen uusi asukas haluaa jättää oman jälkensä rakennukseen.
– Tämä saattaa olla myös parisuhteelle haastava tilanne. Aina silloin tällöin huomaa, että ongelmasta on tullut niin polttava, että jo sen vuoksi paikalle on kutsuttu arkkitehti ulkopuoliseksi erotuomariksi. Silloin arkkitehdin on tarkasti osattava kuulla osapuolia ja autettava heidät ulos umpikujasta tavalla, jossa talon historia ja nykyaika kohtaavat kunniallisesti.
Kannattaa käyttää harkintaa, mikä on oikea paikka oman puumerkin jättämiseen. Ettei vain turmella sitä, mikä on vanhassa talossa kaikkein arvokkainta tai pahimmillaan aiheuteta jopa vaurioita talon rakenteisiin.
Talon sisustus muodostuu pinnoista, kiinteästä sisustuksesta, irtokalusteista ja tekstiileistä. Hanna korostaa pintojen merkitystä, sillä niiden virhevalinnat voivat pahimmillaan aiheuttaa rakenteellisia ongelmia. Esimerkiksi hengittävät tapetit ovat turvallinen ratkaisu.
– Yleensä pinnoilla ei kauhean pahaa saada aikaan, mutta taitamaton lisäeristäminen on riski ja muovimaalattu hirsi on ongelma.
Nykytekniikka sulautuu vanhaan
Tahto tehdä talo uusien vaatimusten mukaiseksi elää meissä syvällä. Hannan mielestä pohjalaistalo on aina osannut mukautua muuttuvien vaatimusten mukaiseksi. Tällä vuosisadalla oman paikkansa pohjalaistaloihin ovat ottaneet keittiö ja sisävessa, kumpikin välttämättömiä asumismukavuuden kannalta.
– Suosittelen saunan laittamista piharakennukseen aina kun se vain on mahdollista. Meidän talon saunatuvassa on tilaa myös yövieraille. Jos sisäsuihku on välttämätön, suihkukaappi on hyvä ratkaisu.
Mielenkiintoista on myös huomata, että pitkään kotien paraatipaikalla olleet televisiot käyvät uhanalaisiksi. Katselutottumukset muuttuvat, kun yhä useampi siirtyy seuraamaan ohjelmia omille päätelaitteilleen.
– Alkaa näyttää vahvasti siltä, että televisio ei todennäköisesti enää ensi vuosikymmenellä ole sisustuksen kruunu. Tietokoneen sijoittamisesta asuntoon on käyty monenlaista keskustelua, mutta nyt nekin alkavat olla läppäreitä tai ipadeja. Moni tekninen innovaatio sulautuu vanhaan taloon ilman että meidän tarvitsee sopeuttaa taloa niihin. Toisaalta niiden merkitys saattaa hävitä jo muutamassa kymmenessä vuodessa, mikä on lyhyt aika talon historiassa.
Arkkitehti nostaa esiin myös uudet tarinat, joiden arvoa ei pidä väheksyä. Kannattaa muistaa, että nykyiset tarinat ovat sadan vuoden päästä tärkeä osa talon historiaa.
– Yleisesti ottaen voi sanoa, että noin 30 vuotta vanhat asiat näyttävät meidän silmissämme kaikkein vanhentuneimmilta. Sen jälkeen niiden arvo alkaa taas nousta.
Hän osoittaa ovessa olevaa pikkukahvaa, joka näytti pikkuisen Hannan mielestä liian modernilta. Nykyään tuo sama kahva ei näytä enää uudelta, vaan kertoo tarinaa pikkutytöstä, jolle tehtiin oma kahva ison oven sulkemiseksi. Samaa kahvaa on käyttänyt aikoinaan myös Hannan ja Kain armeijassa oleva poika.