Teksti: Outi Myllymäki  |  Kuvat: Maija-Liisa Laitila

Remonttivimman vallassa

Luopajärvellä asuva Salla Kurikka kertoo Elämää keltaisessa talossa -blogissaan tarinoita siitä, mitä kaikkea heidän satavuotiaassa talossaan tapahtuu.

”Kodissa tuntuu joka nurkka olevan vähän vinksin vonksin ja sieltä täältä repsottaa jotain epämääräistä. Talo on vanha, joten on ihan mahdotonta saada joka paikkaa näyttämäänuudelta, mutta jotain on kuitenkin tehtävä.” (2.5.2018)

Antti Kurikan paapan isän vuonna 1914 rakentama pohjalaistalo on vireä satavuotias, joka päivittyy kokoajan viisihenkiselle perheelle sopivaksi. Kun he kolmisen vuotta sitten muuttivat sukutilalle, vaimo Salla aloitti vanhojen huonekalujen palautusurakan. Hän etsi maatilan piharakennuksista kunnostusta kaipaavia huonekaluja, laittoi hihat heilumaan ja innostui aina vaan enemmän.

Sallalle sisustaminen ja remontointi ovat elämäntapa. Hän nauttii, kun saa luoda omin käsin viihtyisää paikkaa asua.

– Olemme aina kotona ja siksi haluan, että täällä on kaunista ja hyvä olla. Onhan se mukavaa, kun koti näyttää omanlaiselta.

Heidän kodistaan löytyy nykyään useita entisöityjä huonekaluja, jotka vahvistavat keltaisen talon tarinaa. Antin suosikki on vihreä keinutuoli. Olohuoneen väripilkussa on mukava istahtaa hetkiseksi työpäivän päätteeksi ja seurata lasten touhuja.

– Onhan se tosi hienoa, että Salla kunnostaa koko ajan paikkoja. Minun tehtäväni on välillä toppuutella liiallista intoa ja auttaa isommissa töissä, Antti toteaa hymyillen.

Eteenpäin väsytystekniikalla

”Pari vuotta sitten koin todellisen ”ahaa”-elämyksen kun tajusin eteisen ja olohuoneen välisen seinän olleen aikoinaan talomme ulkoseinä. Taivuttelin ja taivuttelin miestä lastulevyjen irrottamiseen mutta turhaan. Joka kerta sinnikäs vastaus oli ei.” (29.12.2017)

– Väsytystekniikka tuotti tulosta syksyllä 2016 ja sain luvan, että ensimmäisen lumisateen alkaessa saan purkaa levyt hirsiseinän edestä, Salla kertoo blogissaan.

Vanhaa purkaessa tulee usein vastaan yllätyksiä. Niin nytkin: alkuperäinen ulko-ovi oli ollut leveämpi kuin väliovi ja seinän takaa löytyi ruma aukko. Salla totesi, että se on vain merkki eletystä elämästä ja jatkoi työtään.

Remonttipuuhissa on usein apua vanhoista valokuvista. Niistä Salla päätteli, että jossain kohtaa seinää on ikkuna-aukko. Tuohon aukkoon löytyi sopivasti aitasta vanha ikkuna, jota koristaa nyt ajattomaan tunnelmaan sopiva mustavalkoinen koivumetsä-kalvo.

Vintistä kuoriutuu yläkerta

”Niinhän siinä kävi, että en pystynyt taaskaan itseäni hillitsemään ja pääni täyttyy mielikuvista: kauniista yläkerran aulatilasta ja lasten huoneista. Pojalle ehkä sarjakuvatapettia tai tähtitapettia, tyttärelle ehdottomasti Sandbergin Kieloja. Portaisiin Ikean pyöreät lasipallovalaisimet, aulatilaan joku iso ja näyttävä kattovalaisin. Ai että!” (15.2.2018).

Noista mielikuvista on osa toteutunut. Koulun syksyllä aloittaneen Johanneksen huoneessa on suomalaisromanttinen koivumetsä ja viisivuotiaan Saran prinsessahuonetta koristavat kielot.

Kaksivuotiaan Matiaksen huone saa vielä odottaa. Paljon akuutimpaa oli rakentaa pihaan lapsiparkki, sillä nuorimmainen on osoittautunut karkailuherkäksi yksilöksi. Häntä kiinnostaa kaikki, mikä liikkuu – erityisesti traktorit, joiden ohjaamoon Matias kiipeää liiankin ketterästi.

– Poikaa on useampaan kertaan etsitty naapureistakin, äiti toteaa.

Sisustusvimma
leviää ulos

Sallan into loihtia kaunista ympärilleen on levinnyt myös puutarhaan. Viehättävä idea oli laittaa terassille valkoiset verhot, ne luovat pehmeyttä ja rauhoittavaa tunnelmaa.

Piharakennuksen päässä on lämmin paikka, joka soveltuu erinomaisesti hyötypuutarhaksi. Innokkaalle puutarhurille ei riittänyt yksi kasvihuone, nyt niitä on jo kaksi.

Viimeisin Sallan projekti oli uusi ulko-ovi. Sen hankinta sai vauhtia, kun perhe lupautui Asu&Elä-tapahtuman kohteeksi. Nyt pääovi sointuu väriltään hienosti julkisivun toiseen oveen, joka vie vanhalle kuistille. Talon emäntä on melko tyytyväinen lopputulokseen.

”Jos nyt jotain huonoa täytyy sanoa, niin pikkueteinen jää pimeäksi. Mutta siihen on kyllä ratkaisu: koko pikkueteisen saisi hävittää. Kamalan pieni ja ahdas tila, jonka kiroan lähes joka kerta kun kuskaan pyykkejä tai vaunuja sen läpi. Tätä ideaa ei otettu kuuleviin korviin, vielä.”  (10.7.2018)